ajatuksiin hiipii epätoivo.. sen ei pitäisi... lääkitys on kohdallaan. Vaikko sitten ei ole ja muutto on nyt aiheuttamassa kriisiä. Olen hoitavien lääkärien välissä. Entinen ei enää hoida, enkä ole saanut uutta.

Ei oikein keksi mitä tässä pitäsisi tehdä... kuolema konseptina leijuu jossain takaraivossa... ideoina, syinä miksi se kannattaisi tehdä, syinä miksi sitä ei kannata tehdä.

Tilanteeni pitäisi ja onkin menossa parempaan suuntaan ulkoisesti, miksi nyt tämä depiskohtaus ?

Ehkä vieraassa paikassa en voi mennä tutun rutiiinin mukaan jolla voin vältellä ajatukset joita en halua pohtia, olla muistamatta asioita joita en halua muistaa... nyt lapsuudenkodissa, rutiinista ei tietoakaan... liikaa jatuksia, henkisesti ja fyysisesti huono olla.

ja minä kun luulin, että on menossa parempaan suuntaan... mutta kyllä tässä kusessa taidetaan olla.

38 vuoden aikana keräämäni fyysisen omaisuuden pakkasi pakettiautoon kahdessa ja puolessa tunnissa. Neljä miestä... tai no yhdeltä käsi sohjona, yksi umpihullu (se minä) ja kaksi ronskia miestä. Kaksi ja puolituntia.

Miten jaksaisi muistuttaa itseään, että kokemuksieni pakkaamiseen menisi pari päivää...  ei se tavara vaan se eletyn elämän kokemus.

Nyt asun isän vierashuoneessa kunnes löydän oman kämpän... äiti setvii KELA asioita ja minä yritän ihmetellä etsiäkkö omaa lääkäriä nyt täältä vai sieltä minne muutan.

Jos yksilön elämän tarkoituksen suuri osa on kokea mahdollisimman monta onnennelllisuuden hetkeä, niin masentuneena olen epäonnistunut jo sen masennuksen aiheuttaman arvottomuudentunteen lisäksi....

Sitäpaitsi, en inhoa montaa asiaa niin paljon kuin muiden nurkissa asumista. En tykkää käydä edes yötä kylässä. Hotellit on ok... mutta muiden luona, en nuku yleensä ollenkaan. Oma koti.. pesän rakentamisen tarpeeni lie melko voimakas... muiden kotona olen toisen "alfa uroksen pesässä" ja oloni on hankala ?

Sain oman tietokoneen kasaan faijalle, eli pääsen kyllä pelaamaan mutta.. sekin tuntuu oudolta kun joku kävelee ympäriinsä... ihmettelee, että "miten sitä voi aikuinen mies noin paljon pelata !?!?". Siihenkö pitäisi sitten vastata, että tämä aikuinen mies otti pari kuukautta sitten yliannoksen lääkkeitä ja tietää myös pelaamisen lisäksi miltä aktiivihiili maistuu ja miten kliffaa vatsahuuhtelu on !?

ja pahinta on tämä miten rasittavaa on näytellä edes puolnormaalia, ettei isä tajua miten hullu oikeasti olen... raskasta-- toivottavasti tässä ei liian kauaa mene aikaa.

Oma pesä, oma rauha, terapia, työ.. ja rakkaus... ainakin suurenlinjan suunnitelma on valmis

Eilen saatiin kaksi uutta bossia alas Ulduarissa (10) se lohikäärme ja tyyppi jolla on kaksikättä ja se unise käsi kasvaa koko ajan uudelleen.
Widyt mulle mitään kivaa epic:iä pudonnut, meidän hiilerit ottaa kaikki kivat plate:t ja DK -tankit ottaa ihan mitä aseita vaan... DK on nykyajan hunter !

mul kaa epiksei !

Unisex:

jessus varjele, mä olen harrastanu unisexiä jo pikkupojasta. Nykyään on kaamee hinku stereosex:iin. mutta ei, unisexiä vaan tarjolla. Arvatkaapa paljon menee kuukaudessa tummeliin ja nenäliinoihin ? Vihje: Nauru saaret rakennuttaisi maailman neljänneksi suurimman olympiastadionin.

Metroseksuaali:

On jännä kokeilla sitä monissa erissä paikoissa mutta... metrossa ? Mitä jos siihen istahtaa, siihen  missä joku on juuri metrosekstailut tai mitä jos siinä samassa vaunussa on lapsia !??!? Sen ainoan kerran kun olen edes moista hakinnut oli lipuntarkastuksen yhteydessä mutta Väinö oli lahjonmaton ja sakot räpsähti.

Ruokakauppojen movikassit:

Jos niistä rahaa kerta vaaditaan niin ne saisi olla tarpeeksi tukevia, että ne kestää mun kuumailmapallon kanvaksena !!

On se joskus hankala ymmärtää maailmaa... ai niin meinas unohtua, yks suurimpia pettymyksiäni.

Kaksiteholinssit:

Älkää menkö halpaan, ei niissä ole kuin yksi teho, niillä näkee paremmin. Ei se toinen teho ole esim. röntgenteho jolla voi katsella naisten vaatteiden läpi.

Sitten on mennyt ilta, en muista mitään. Aamulla heräsin itse tehdyn korvalävistyksen kanssa, vessassa veriset puukko ja ruuvimeisseli, korvassa iso kalvosinnappi. Silmäkulma, tai siis se osa missä kulmakarva, palanut, olin näköjään polttanut siitä finnin, puristaminen ei ollut riittänyt.

Ja vierelläni makasi sukelluksessa käytetty kuivapuku.. voin kertoa, että tuli melkein ripulit housuun kun luulin, että joku kumipukupervo on maannut minut. Ei itsetehty korvis tarkoita semmoista.. eihän.

Nyt uskon, että ei viinaa näillä tabuilla.

Hauskaa siinä olikin... sammuin joskus kymmenen tienoilla. Olisipa tarina jäänyt täähän. Aamun mittaan olen todennut, että olen tehnyt reiän korvakorua varten taskuveitsellä, laittanut kalvosinnapin korvakoruksi, polttanut rintaani puukon terän kuvioisen palomerkin, sammuttanut savukkeen jokaiseen rystyseen ja ajanut kaikki karvat "alakerrasta".

Mitä tästä opimme... kaiken veren ja improvisoitujen leikkely ja polttomerkintä laitteiden keskeltä löytyi desinfiointiainetta... heh, kerrran lääkintäaliupseeri, aina lääkintäaliupseeri... vaikkakin sotilaspoliisi sijoitettu... mutta tuskin kovin kauan jos kuulevat näistä touhuistani.

memo to self: diapam ei sovi alkoholin kanssa sen paremmin kuin Xanorkaan.

Tapasin hänet uudelleen monen vuoden jälkeen. Rakastuin häneen paljon. Mutta hän oli naimisissa. Hän lupasi erota ja voisimme olla yhdessä. Jätin hyvän työpaikan, ison talon ja semmoiset jälkeeni ja lähidin hänen luokseen. Hän ei eronnutkaan.

Olen nyt ollut deppressiivisessä vaiheessa toista vuotta, lääkityksessä ja menetin uuden työpaikkani.

Joudun muuttamaan takaisin vanhempieni luokse koska KELAn päiväraha ei riitä kunnolla edes vuokran maksuun.

Se nainen oli minulle vaarallinen... ja niin ihana.

Jos on hyvä päivä, pelaan World of Warcraftia, jos on huono päivä makaan sängyssä peiton alla ja mietin miten voisi kuolla tapaturmaisesti.. en hyväksy oikein itsemurhaa...

tänään on huono päivä... ja päivän ajatus oli, ehkä jos luulisi ottavansa 200mg buranaa mutta se onkin oikeasti 500mg purkista... montako pitäisi vahingossa ottaa ?

Itselleni on muodostunut seuraava aamurutiini.

- herään (sitten kun jossain vaiheessa herään. En enää edes tiedä missä herätyskello on)

- otan lääkkeet

- laitan World of Warcraftin päälle (juuh, lähes neljäkymppinen IT-nörtti on pelannut sitä jo viidettä vuotta)

- poltan savukkeen

- kirjaudun sisään World of Warcraftiin

- laitan kahvin tulemaan

- laitan vaatteet päälle

- tarkastan em. pelin aiemman päivän huutokaupan tulokset

- otan kupin kahvia ja alan pelaamaan

Niin, niin tuon perusteella paras paikka iskulle on snipata vastakkaisesta talosta kun käyn aamusavuilla. Ainoa on, että heräämisaikani on klo 7 ja 11 välillä, että ainakin se salamurhaajan paska joutuu hyvässä lykyssä odottelemaan monta tuntia. Hah, siitä sai !

mjaa.. ai niin, pitää mennä tekemään dailies:it WoW:iin.

En yhäkään osaa ymmärtää maailmaa, olen oppinut mainioksi näyttelijäksi tosin, tuskin moni huomaa miten ymmälläni monista asioista olen, miten huvittavana pidän monia muille niin päivänselviä, päivittäisiä asioita.

Uskon yhä, että kunnes tiedän elämän ja/tai elämäni tarkoituksen on turha pyrkiä mihinkään tavoitteeseen tosissaan...

NIIN se vaan on !

olen joutunut moisen eksistentiaalisen kriisin takia sairaslomalle :) tai kuten psykiatrini mielummin sitä kutsuu persoonallisuushäiriöksi. Minusta se vaan tukee bi-polaaristani ja paniikkihäiriöitäni (joita ei tosin ole enää ollut pahoja kun oikeat tabut siihen löytyi).

Nuorempana osasin elää ns. köyhänä, rahaa tuli aina jostain ja se meni... nyt kymmenen vuoden hyväpalkkaisen työrupeaman jälkeen kun lotkahdin KELAn päivärahalle olen aika pöllämystynyt. Kuten Hemingway sanoi, ehkä tämä elämän muutos polttaa läskin sielustani ?