montakohan kertaa olen aloittanut, jatkanut ja poistanut blogin... no monta ainakin.

En yhäkään osaa ymmärtää maailmaa, olen oppinut mainioksi näyttelijäksi tosin, tuskin moni huomaa miten ymmälläni monista asioista olen, miten huvittavana pidän monia muille niin päivänselviä, päivittäisiä asioita.

Uskon yhä, että kunnes tiedän elämän ja/tai elämäni tarkoituksen on turha pyrkiä mihinkään tavoitteeseen tosissaan...

NIIN se vaan on !

olen joutunut moisen eksistentiaalisen kriisin takia sairaslomalle :) tai kuten psykiatrini mielummin sitä kutsuu persoonallisuushäiriöksi. Minusta se vaan tukee bi-polaaristani ja paniikkihäiriöitäni (joita ei tosin ole enää ollut pahoja kun oikeat tabut siihen löytyi).

Nuorempana osasin elää ns. köyhänä, rahaa tuli aina jostain ja se meni... nyt kymmenen vuoden hyväpalkkaisen työrupeaman jälkeen kun lotkahdin KELAn päivärahalle olen aika pöllämystynyt. Kuten Hemingway sanoi, ehkä tämä elämän muutos polttaa läskin sielustani ?